Asutusnimihakemisto sanakirjassa
Sijapaikallissijat yleisimpiä
Alueellisia eroja
Taivutus nimityypeittäin
Moninaista vaihtelua
Kielitoimiston sanakirjaan sisältyy uutuutena Asutusnimihakemisto. Se pohjautuu
vuonna 1990 ilmestyneeseen kirjaan Alastarolla Ylistarossa, Suomen asutusnimet
ja niiden taivutus (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 58).
Kirjaan verrattuna mukana on kuitenkin paljon uutta tietoa, ja hakemiston
sähköinen muoto mahdollistaa entistä monipuolisemman tiedonhaun.
Kuntien, kylien, kaupunginosien ja muiden asuttujen paikkojen sekä erilaisten
toimi- ja kokoontumispaikkojen nimistä koostuva Asutusnimihakemisto on
tarkoitettu ennen muuta nimien paikallissijataivutuksen oppaaksi. Nimistähän
tarvitaan usein taivutusmuotoa, jolla ilmaistaan, missä ollaan. Tätä
ilmaisevia paikallissijoja on suomessa kaksi sarjaa, ja nimien taivuttamiseen on
niiden lähimmässä käyttöympäristössä omaksuttu joko sisäpaikallissija (Toritussa,
Orivesi) tai ulkopaikallissija (Toritulla, Padasjoki). Kullakin
paikkakunnalla vakiintunutta taivutustapaa olisi mahdollisuuksien mukaan
noudatettava muuallakin.
Hakemiston nimien selitteenä on paikan lajin, nimen
tarkoitteen ilmaiseva sana (kylä, asuinalue, taajama).
Nimet on paikannettu kunnan, maakunnan ja läänin tarkkuudella. Suppeimmillaan
tiedot ovat esimerkiksi muodossa Hietana : Hietanalla, Kylä
Artjärvellä. Paikannuksessa on otettu huomioon kuntaliitokset 1960-luvulta
vuoteen 2004 siten, että liitoskuntaan kuuluvan paikan sijainti esitetään
sekä nykyisen että aiemman kunnan mukaan, esimerkiksi Herukka : Herukassa,
Kaupunginosa Oulussa (aiemmin Haukipudasta).
Tärkein tietolähde hakemiston laadinnassa on ollut Kotimaisten kielten
tutkimuskeskuksen nimiarkisto, jonne nimien kenttäkerääjät ovat
paikannimikokoelmissaan tallentaneet tietoa myös nimien taivutuksesta.
Nimikokoelmien ja Saara Welinin laatiman luettelon (Kielikello 2/1998)
perusteella kunnan nimestä johdettu asukkaannimitys on lisätty
kunnannimiartikkeleihin. Jos artikkelissa on mainittu kaksi eri nimitystä,
esimerkiksi vimpeliläinen, vimpeläinen, edellinen on
yleiskielinen, jälkimmäinen lähinnä paikalliseen käyttöön kuuluva
nimitys.
Sivun alkuun
Asutusnimihakemistossa on lähes 21 000 nimeä. Nimiä on kaikkialta
Suomesta, eniten maan eteläosan suurista kaupungeista ja kunnista: Turusta noin
200 nimeä, mm. Helsingistä, Espoosta, Lappeenrannasta, Tampereelta, Porista,
Sauvosta 190140 nimeä ja pohjoisempaa Ilomantsista, Lieksasta,
Pudasjärveltä, Kuusamosta 140100 nimeä. Vähiten tietoja on pienistä
kunnista, esimerkiksi Kodisjoelta on vain kolme nimeä.
Paikallissijataivutus sisältyy kaikkiaan noin 18 150:een hakuasuna olevaan
nimeen, siis lähes 90 prosenttiin koko aineistosta. Sisäpaikallissijamuodot
ovat kaksi kertaa niin yleisiä kuin ulkopaikallissijamuodot. Osa hakemiston
nimistä taipuu kummankin sarjan paikallissijoissa ja pienin osa muissa
sijamuodoissa, ns. yleisissä paikallissijoissa (Kurenalus : Kurenalla,
Pudasjärvi, Vuorentaka : Vuorentakana, Hämeenlinna).
Ilman taivutusta hakemistossa on runsaat 2 800 nimeä. Taivutus puuttuu
sellaisista virallisista kylännimistä, joita kokoelmatietojen tai muiden
lähteiden mukaan ei käytetä puheessa. Taivutusta vailla ovat myös ne nimet,
jotka esitetään pelkästään viitteinä toisiin nimiin (esimerkiksi Jaanu,
ks. Metsä-Jaanu, Salo). Lisäksi taivutustieto voi puuttua hakemistosta
siksi, ettei sitä ole paikannimikokoelmassa.
Sivun alkuun
Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla asutusnimien sisäpaikallissijataivutus
on laskelmieni mukaan 4,7 kertaa niin yleistä kuin ulkopaikallissijataivutus.
Kerroin sisäpaikallissijojen hyväksi pienenee kuitenkin vyöhykkeittäin
Pirkanmaan, Itä-Uudenmaan ja Etelä-Karjalan 3:sta Lapin 2,2:een, mutta väliin
jää Suomen keskiosa, jossa sijamuotojen yleisyyssuhde on niukasti
päinvastainen. Keski-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa
ulkopaikallissijat ovat keskimäärin 1,2 kertaa niin yleisiä kuin
sisäpaikallissijat ja Pohjois-Savossa sisäpaikallissijat ovat vain hiukan
voitolla.
Sisäpaikallissijamuodot ovat vallitsevia niin etelän tiheään asutuilla
alueilla kuin syrjäseuduilla Pohjois-Karjalassa ja Lapissa. Kuvaavaa kuitenkin
on, että sisäpaikallissijataivutuksen valta-alueella sijaitsevien Helsingin,
Espoon, Vantaan, Tampereen ja Turun runsaita asutusnimiä taivutetaan 8191-prosenttisesti
sisäpaikallissijoissa.
Sivun alkuun
Sisäpaikallissijataivutuksen yleisyyteen vaikuttavat osaltaan runsaat la-,
lä-johtimiset asutusnimet, jotka paria poikkeusta lukuun ottamatta
taipuvat sisäpaikallissijoissa. Samoin sisäpaikallissijoissa taipuu pääosa kylä-sanaan
päättyvistä nimistä, joita hakemistossa on noin 1 760. Kylä-loppuisia
nimiä taivutetaan kuitenkin paitsi vaihdellen molemmissa paikallissijoissa
myös pelkästään ulkopaikallissijoissa Päijänteen pohjoispuolella,
Pohjois-Savossa, Pielisen ympäristössä ja Kainuussa sekä Kalajokilaaksossa.
Vallitsevasti sisäpaikallissijoissa taipuvat myös pää-loppuiset
asutusnimet, joita on hajanaisesti Suomen eteläosassa Pielistä ja Oulujokea
myöten ja yleisesti Länsi-Lapissa. Harvinaiset ulkopaikallissijataivutukset
kuten Hatanpäällä (Tampere) ja Koskenpäällä (Jämsänkoski)
voivat selittyä nimien varhaisemmista vaiheista. Esimerkiksi entisen
Koskenpään pitäjän nimestä on käytetty myös muotoa Koskenpäällystä,
jonka pohjalta taivutusmuoto Koskenpäällä on ymmärrettävissä.
Kulma-loppuisia kylien ja kyläkuntien nimiä on yhtenäisellä
alueella Kymenlaaksosta ja Päijänteestä länteen ja erityisesti Hämeessä.
Nimet taipuvat melkein yksinomaan ulkopaikallissijoissa. Tämän alueen
pohjoispuolella Suomenselällä ja erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla on
puolestaan perä-loppuisia kyläkunnan nimiä, jotka myös taipuvat yli
90-prosenttisesti ulkopaikallissijoissa. Perä-nimiä on myös
Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa sekä harvakseltaan Kainuussa ja Lapissa,
mutta ne taipuvat useimmin sisäpaikallissijoissa ja voivat sisältää eri
alkuperää olevan perä-sanan.
Maaston tai metsän nimeen perustuvista tai niitä muistuttavista
asutusnimistä yleisimpiä ovat mäki-sanaan päättyvät nimet (noin 1
250 nimeä). Lähes puolet niistä taipuu sisäpaikallissijoissa, yli 35 %
ulkopaikallissijoissa ja runsaat 15 % molemmissa paikallissijoissa. Jos
kuitenkin tarkkaillaan vain mäki-loppuisia virallisia kylännimiä (noin
290 nimeä), sisäpaikallissijat ovat lähes kolme kertaa niin yleisiä kuin
ulkopaikallissijat. Niitä käytetään yleisimmin Itä-Suomessa, varsinkin
Saimaan itäpuolella ja Rautalammin ympäristössä.
Toisin kuin virallisia kylännimiä mäki-loppuisia kunnannimiä (12
nimeä ennen Pieksämäen vaihtumista Pieksänmaaksi) taivutetaan
miltei yksinomaan ulkopaikallissijoissa: Kerimäellä, Kokemäellä,
Lehtimäellä. Ainoastaan Mynämäen nimestä suositetaan
käytettäväksi ensisijaisesti sisäpaikallissijoja Mynämäessä, Mynämäkeen,
koska mynämäkeläiset itse nimeä siten taivuttavat.
Kangas-sanaan päättyviä asutusnimiä on eniten Pohjanmaalla ja
harvakseltaan muualla Suomessa Lappia myöten. Nimet taipuvat muutamaa
poikkeusta lukuun ottamatta ulkopaikallissijoissa. Samalla tavoin
ulkopaikallissijoissa taipuvat myös läntisen Etelä-Suomen vähälukuiset nummi-loppuiset
nimet (Kirkkonummella, Märynummella, Halikko) ja Pietarsaaren
kaupunkinimistöön ilmaantuneet nummi-nimet (Itänummella, Länsinummella).
Yhtenäisellä alueella Pohjois-Karjalasta Kainuuseen, Pohjois-Pohjanmaan
itäosaan ja Lappiin on vaara-loppuisia nimiä yhteensä lähes
viisisataa. Kainuun länsiosasta Pielisen tienoolle nimiä taivutetaan yleisesti
ulkopaikallissijoissa esimerkiksi Kainuuseen rajoittuvan Rautavaaran kunnan
nimeä Rautavaaralla. Pohjois-Karjalassa ja pohjoisimmassa Suomessa nimet
taipuvat sisäpaikallissijoissa (Kiihtelysvaarassa, Tuupovaarassa,
Kallaanvaarassa, Kemijärvi) samoin kuin muutamat Etelä-Suomeen
omaksutut nimet (Leppävaarassa, Espoo, Hämevaarassa, Vantaa).
Sivun alkuun
Yleisistä (i)nen-päätteisistä asutusnimistä (liki 900 nimeä) on
taivutettaessa tiedettävä paitsi oikea paikallissija myös se, taipuuko nimi
yksikössä vai monikossa. Noin kaksi kolmasosaa näistä nimistä taipuu
monikon sisäpaikallissijoissa: Askaisissa, Huittisissa, Luopioisissa.
Tätä taivutusta suositaan eteläisessä Länsi-Suomessa ja erityisesti
Varsinais-Suomessa. Niinpä on ymmärrettävää, että monikon
sisäpaikallissijataivutus pyrkii yleistymään muidenkin (i)nen-loppuisten
nimien taivutukseen.
Kolmannes (i)nen-loppuisista nimistä taipuu kuitenkin toisin:
yksikön sisäpaikallissijoissa (Säyneisessä, Juankoski, Sattasessa,
Sodankylä), monikon ulkopaikallissijoissa (Paraisilla, Uuraisilla) ja
yksikön ulkopaikallissijoissa (Kaustisella, Petosella, Kuopio).
Erityisesti Kaustisella-taivutus vaatii jatkuvaa tähdennystä,
eikä tahdo sittenkään julkisuudessa sujua kaustislaiseen tyyliin.
Tarkkaavaisuutta vaatii myös adjektiivialkuisten nimien taivutus, koska
adjektiivimäärite (yleisimmin Iso-, Vähä-, Uusi-, Vanha-)
voi joko taipua nimen jälkiosan mukaisesti tai jäädä taipumatta.
Hakemistossa on 350 nimeä, joissa määritettä taivutetaan, esimerkiksi Isossakyrössä,
Korkeallakoskella (Juankoski, Maaninka), Köyhälläjoella (Kaustinen),
Mustassamännistössä (Hyvinkää), Paksussaniemessä (Hamina,
Rääkkylä), Soukallajoella (Seinäjoki), Uudessakaarlepyyssä, Vähässäkyrössä.
Kun adjektiivimäärite taipuu paikallissijoissa, sitä tulee taivuttaa
muissakin sijamuodoissa, esimerkiksi genetiivissä: Köyhänjoen, Vähänkyrön.
Adjektiivimäärite pysyy kuitenkin taipumattomana noin 125 nimessä, joista
monet kuuluvat kaupunkinimistöön, esimerkiksi Korkeasaaressa, Ruskeasuolla
(Helsinki), Korkeakoskella (Juupajoki, Kotka, Pori), Kylmäkoskella,
Mustasaaressa.
Muutaman kymmenen nimen taivutus horjuu siten, että adjektiivimäärite voi
yhtä hyvin taipua kuin jäädä taipumatta: Isollajoella ~ Isojoella,
Syvässälahdessa
~ Syvälahdessa (Savonranta), Nättinummella ~ Nätillänummella
(Turku). Uusien kokoelmatietojen perusteella joihinkin nimiin on lisätty
rinnakkaismuodoksi adjektiivin osalta taipumaton muoto, sillä tällainen
taivutustapa tuntuu yleistyvän kielessämme.
Kirjoitus perustuu Ritva Korhosen artikkeliin
Asutusnimihakemisto sanakirjassa (Kielikello 4/2004).
