Mikä on
Kielitoimiston sanakirja?
Sanakirjan uusi nimi
Mitä sanakirja kuvaa
Uusia sanoja
Muuttuvat sanat
Normimuutoksia
Uusi käyttöliittymä
Vuoden 2005 alussa ilmestynyt sähköinen Kielitoimiston sanakirja
perustuu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa jatkuvasti
ylläpidettävään tietokantaan, johon ovat pohjautuneet myös kaksi aiemmin
ilmestynyttä sanakirjaa, painettu Suomen kielen perussanakirja (199094)
ja sähköinen CD-Perussanakirja (1997). Uusi sanakirja on
ajantasaistettu, ja siinä on paljon uutta: sana-artikkeleita on noin 4
000 enemmän kuin edellisessä sähköisessä versiossa ja 6 000 enemmän kuin
painetussa Suomen kielen perussanakirjassa. Lisäksi vanhoista
sana-artikkeleista on muokattu ja uudistettu yli 15 000. Muutoksia on
tullut niin sanojen merkityksiin ja esimerkistöön kuin kielenhuollon
suosituksiinkin.
Uudessa sanakirjassa on myös täydennetty jokaisesta taipuvasta
sanasta annettavia taivutusmuotosarjoja, ja lisäksi taivutuksen
yhteydessä kuvataan adjektiivien vertailuasteet. Kokonaan uutena osiona
Kielitoimiston sanakirjaan liittyy laaja, 21 000 suomalaista paikannimeä
taivutustietoineen käsittävä Asutusnimihakemisto, josta on erillinen
esittely tässä lehdessä. Sähköisen sanakirjan ohjelmistosta vastaa sen
kustantaja Kielikone Oy.
Kun CD-Perussanakirja ilmestyi 1997, tarkoitus oli tuottaa nopeasti
uusi versio, jota varten korjattaisiin tietokannan rakennetta,
lisättäisiin pari tuhatta uutta sanaa ja muokattaisiin saman verran
vanhoja sana-artikkeleita. Toisin kävi. Aikataulu muuttui, mutta
toisaalta sisällön muutosten määräkin on nyt moninkertainen.
Viivästyksen syyt ovat olleet paitsi työn sisältöön liittyviä myös
ulkoisista olosuhteista johtuvia. Yhteistyökumppaneiden vaihtuminen
johti siihen, että päivitysversion sijasta lähdettiin tekemään uutta
tuotetta. Työhön ovat vaikuttaneet myös toimituskunnan kokoonpanossa
tapahtuneet monet muutokset. Kaikkein suurin muutos ja raskas menetys
oli päätoimittaja Marja Lehtisen menehtyminen vaikeaan sairauteen kesken
hankkeen.
Sivun alkuun
Perussanakirjana tutuksi tullut sanakirja ilmestyy nyt siis toisella
nimellä. Kielikellon lukijoille uutta nimeä tuskin tarvitsee laajasti
perustella ja selittää. Tarkkaan ottaen sanakirja on tosin tehty
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sanakirjaosastossa, sillä
sellaista yksikköä kuin Kielitoimisto ei tutkimuskeskuksen
organisaatiossa enää ole, ja sille aiemmin kuuluneet tehtävät ovat
jakautuneet kielenhuolto-osastoon ja sanakirjaosastoon. Kielitoimisto on
kuitenkin elänyt käyttönimenä organisaationimikkeistä riippumatta. Sen
pitkä historia aina vuodesta 1945 lähtien on tehnyt nimestä tunnetun,
eräänlaisen kielenhuollon brändin. Nimi on yhdistetty niin
kielenneuvontaan ja Kielikello-lehteen kuin nykykielen
sanakirjatoimitukseenkin. Jo Nykysuomen sanakirja (195161) on aikoinaan
tehty Kielitoimiston yhteydessä, samoin sen seuraaja Suomen kielen
perussanakirja. Tähän pitkään perinteeseen pohjautuu kirjan uusi nimi.
On myös haluttu, että jo kirjan nimestä käy selville sen tekijä.
Sivun alkuun
Kielitoimiston sanakirjassa on lähes 100 000 sana-artikkelia.
Sanakirja kuvaa suomen nykyisen yleiskielen keskeiset sanavarat.
Yleiskielisten sanojen ohella hakusanoiksi on valittu myös tärkeitä
erikoisalojen termejä, lähinnä sellaisia, jotka esiintyvät usein
joukkoviestimissä. Arkikielen eli jokapäiväisen juttelukielen ilmauksia
on otettu mukaan runsaasti, koska niiden käyttö on nykyisin tavallista
paitsi puhekielessä myös kirjallisissa yhteyksissä. Yleiskielen ja niin
sanotun arkikielen raja ei ole jyrkkä, ja käsitykset sanojen
tyyliarvoista muuttuvat. Arkikielisiksi luonnehdittuja sanoja käytetään
paitsi puhutussa kielessä myös asiatyyliä epämuodollisemmassa ja
rennommassa kirjoitetussa kielessä.
Kielen keskeisen sanaston lisäksi mukana on myös jonkin verran
harvinaisempia sanoja. Sanakirjan käyttäjä etsii usein tietoa
ilmauksista, jotka eivät ole aivan tavallisia, esimerkiksi sellaisten
vierassanojen oikeinkirjoituksesta ja merkityksestä, jotka eivät kuulu
kaikkien keskeiseen sanastoon. Sanakirja antaa myös ohjeita, jotka
koskevat sanojen kirjoitusasua, ääntämistä, taivutusta, merkityksiä ja
käyttöä erilaisissa yhteyksissä. Kielitoimiston sanakirja tukeutuu
kannanotoissaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suomen kielen
lautakunnan päätöksiin.
Sivun alkuun
Uutta sanastoa syntyy kieleen nykyisin tiheään tahtiin, mutta kaikki
eivät tule jäädäkseen. Tilapäisiksi jääviä on joukossa paljon, vaikea
vain on usein ennustaa, mikä on pysyvää. Toisaalta ne sanat, jotka
saavat pysyvän sijan, kotiutuvat usein kieleen niin nopeasti, ettei
niitä muutaman vuoden kuluttua osaa enää uutena pitääkään. Niinpä monet
niistä Kielitoimiston sanakirjan sanoista, joita ei ole ollut
edellisissä sanakirjoissa, tuntuvat jo vanhoilta: vaikea ajatella, ettei
meillä aina ole ollut veroehdotusta, sähköpostiosoitetta
tai tekstiviestiä. Kaikki sanakirjan uudet sanat eivät tietysti
uusia olekaan. Mukana on sellaisiakin, jotka vain syystä tai toisesta
ovat jääneet pois edellisistä, ja myös sellaisia, joita aiemmin ei ole
pidetty tarpeellisina ottaa mukaan, mutta jotka runsaan esilläolon
vuoksi ovat tulleet nyt tutuiksi. Tällaisia viime vuosien tapahtumia
mieleen tuovia lisäyksiä ovat vaikkapa valiokuntaneuvos,
teletunnistetiedot ja erytropoietiini eli EPO.
Kun edellisen sanakirjan ilmestymisestä on kulunut seitsemän vuotta,
jotkut uudet sanat ovat ehtineet tällä välillä käydä jo
tarpeettomiksikin. Euron käyttöönoton aikoihin tiuhaan esiintyviä sanoja
olivat esimerkiksi kaksoishinta ja kaksoishinnoittelu,
mutta enää niillä ei ole sellaista termimäistä käyttöä, että sanoja
sanakirjassa kaivattaisiin. Vähän samoin kävi millennium-sanan,
joka ei ole uudissana, mutta joka vasta 1990-luvun lopun myötä tuli
tarpeelliseksi ottaa mukaan yleiskielen sanakirjaankin eikä vain
sivistyssanakirjaan. Viime vuosituhannen lopulla se esiintyi taajaan
tiedotusvälineissä, ja sen kirjoitusasua tiedusteltiin myös usein
Kielitoimistosta. Nyt sanaa ei enää tunnu tarvittavan juuri muuten kuin
suomalaisen teknologiapalkinnon nimessä. Sanakirjaan se otettiin
kuitenkin mukaan.
Sanakirjan uudet sanat kertovat paljon siitä, mikä meitä viime
vuosina on puhuttanut: on globalisaatio, gallupdemokratia,
brändi, eläkepommi, eläkeputki, elämysmatkailu, elämänhallinta,
flavonoidi, ihmissuhdeongelma, iltapäivähoito,
työpaikkakiusaaminen, vanhempainvapaa, valtavirtaistaminen
ja monet muut. On myös tullut uutta tekniikkaa ja tekniikan tarjoamia
uusia mahdollisuuksia: on digitaalikamera eli digikamera,
digisovitin (puhekielessä digiboksi), matkakortti,
biometrinen tunniste eli biotunniste, chattailu tai
tsättäily, nettikahvila, hakukone, selain,
eväste, banneri. Eri elämänalueiden muotivirtaukset näkyvät
myös: caffe latte, bruschetta, burrito,
caprihousut, stringit, pareo jne. Tuottoisia
yhdyssanojen alkuosia ovat viime aikoina olleet esimerkiksi etä-
ja geeni-alut: etäasiointi, etädiagnoosi, etähoito, etälukio,
etäläsnäolo, etämyynti, etäpalvelu, etävanhempi, geenietiikka,
geenihoito, geenikartta, geenimanipulaatio, geeninsiirto, geeniperintö,
geeniterapia, geenivirhe.
Sivun alkuun
Paitsi kokonaan uusia sanoja kieleen syntyy uutta ainesta myös siten,
että vanhat sanat saavat uusia merkityksiä. Atk-termeissä tällaisia on
ollut vuosien mittaan paljon, uudessa sanakirjassa mm. palomuuri.
Myös sellaiset sanat kuin formaatti ja konsepti ovat
saaneet uuden sisällön, samoin missio, joka ei tarkoita enää vain
suurta evankelioimiskampanjaa vaan myös yksilön, yhteisön tms. tärkeää
tehtävää tai päämäärää. Kuusikko on merkityksessä 'kuuden
muodostama ryhmä' saanut erikoismerkityksen sixpackin
suomennoksena. Kuusikkoa suurempi ja sanana yleisempi on
mäyräkoira uudessa merkityksessään. Kotipolttoinen oli ennen
vain viinaa, nyt sellainen voi olla CD-levy.
Myös hyvin tavallisten sanojen merkitys voi muuttua, kun yhteiskunta
muuttuu: sanat arkipäivä ja arki on selitetty vielä
aiemmissa sanakirjoissa siten, että ne ovat tarkoittaneet muuta kuin
pyhä- tai juhlapäivää; arkipäiviä oli siis maanantaista lauantaihin.
Enää näin ei ole, vaan tavallisemmin arkipäiviksi katsotaan muut kuin
lauantai ja sunnuntai. Sanakirjamääritelmässä on nyt otettu huomioon
molemmat näkökulmat. Yhteiskunnan suuret muutokset vaikuttavat
pieniinkin sanoihin: ei ole kymppi tai satanenkaan enää
se, mikä ennen. Euron tulo vaikutti muutenkin sanakirjaan melkoisesti;
satoja artikkeleita, sekä selitteitä että esimerkkejä, piti joko muuttaa
tai täydentää.
Merkitykset voivat myös laajentua ja väljentyä: itsemurhalentäjä
on aiemmin yhdistetty toisen maailmansodan japanilaisiin
kamikazelentäjiin, mutta lähihistorian tapahtumat ovat laajentaneet
merkityksen yleensä lentäjäksi, joka tarkoituksellisesti ohjaa
ilma-aluksen törmäämään toiseen alukseen tai muuhun kohteeseen.
Sanat saattavat myös vanhentua tai poistua käytöstä. Lähinnä tämä
koskee erikoisalojen termejä. Holhooja on nyt vanhentunut, koska
uusi holhouslaki muutti termin edunvalvojaksi.
Sukupuolenvaihdosleikkaus on nykyisin sukupuolenkorjausleikkaus
ja itse toimenpide lääketieteen terminä sukupuolen käänteistäminen.
Termien muuttuessa vanha sana jää usein sanakirjaan ja siitä viitataan
uuteen termiin. Esimerkiksi televisioluvan selitteenä on aik.
televisiolähetysten vastaanottamiseen tarvittu lupa; vrt.
televisioilmoitus, televisiomaksu ja lääninoikeus on aik.
lääninhallituksen hallintotuomioistuin.
Sanojen käyttöön liittyy muitakin muutoksia: puhekieliset muuttuvat
yleiskielisiksi, epäviralliset virallistuvat, leikillisinä syntyneet
eivät ajan mittaan tunnukaan enää leikillisiltä. Puhekielisinä eli
sanakirjatermein arkikielisinä on enää vaikea pitää esimerkiksi
sellaisia sanoja kuin sinkku ja polttarit, koska niille ei
ole olemassa mitään muutakaan, yleiskielisempää nimitystä. Leikillisinä
taas ei enää pidetä sellaisia sanoja kuin uusavuton,
kulutusjuhla, työnarkomaani ja järjestöjyrä. Joskus
jokin "väärä" muoto vakiintuu omaan tehtäväänsä, ja se alkaa elää omaa
elämäänsä. Näin on käynyt esimerkiksi monen vierastamalle
yksikkömuotoiselle markkina-sanalle. Sen merkitys talouselämän
terminä on eriytynyt monikollisesta markkinat-muodosta, eivätkä
sanat ole synonyymejä kuin osittain. Yksiköllinen markkina
tarkoittaa lähinnä 'markkina-aluetta'. Uudessa sanakirjassa tätä
talouselämän termiä ei ole merkitty enää arkikieliseksi.
Voi käydä niinkin, että vanhentuneisuus katoaa. Edellisissä
sanakirjoissa on sanat edesauttaa ja edesvastuu kuvattu
vanhentuneiksi. Niin ei voi enää sanoa, sillä sanat tuntuvat elävän
täyttä elämää edelleen: hakukoneen haku tietoverkosta tuottaa
edesvastuuseen-muodosta useita satoja esiintymiä ja edesauttaa-verbistä
peräti 25 000!
Sivun alkuun
Edeltäjiensä tavoin Kielitoimiston sanakirja antaa tietoa
kielenhuollon suosituksista. Joitakin suosituksia on viime vuosina
muutettu, ja sanakirja on tältäkin osin ajan tasalla. Suomen kielen
lautakunta käsitteli viime vuonna mm. tekemisen tapaa ilmaisevan
adessiivin käyttöä (rakkaudella, ilolla,
kiitollisuudella, mielenkiinnolla), jota ennen on pidetty
kartettavana. Näitä ilmauksia on ollut vaikea korvata muilla sanoilla
merkityksen tai tyylin muuttumatta: tervehtiä jotakin ilolla on
eri asia kuin tervehtiä iloisena tai iloisesti ja tehdä
jotakin kiireellä on sekin hiukan eri asia kuin tehdä kiireesti.
Lautakunta katsoi, että tapaa voidaan ilmaista myös adessiivilla. (Ks.
tarkemmin Kielikello 4/2003.)
Muutoksia on tullut yksittäisiin sanoihinkin, esimerkiksi
uutisoida-verbiin, jonka käyttöä ei tarvitse enää vältellä. Verbiä
on ollut vaikea korvata niillä sanoilla, joita tilalle on tarjottu, ja
sen käytölle on ollut selvää tarvetta. Erityisesti on ollut vaikea
korvata muotoa uutisointi, joka on selvästi yleisin sanasta
käytetty muoto. Samassa yhteydessä suomen kielen lautakunta poisti
entisöidä-sanasta annetun suosituksen ja hyväksyi sen entistää-muodon
rinnalle. Konsultoida-sanan merkitys on aiemmin ollut vain 'kysyä
neuvoa', nyt sen toinen merkitys on 'toimia konsulttina, antaa
(konsulttina) neuvoja jollekulle; neuvoa, opastaa'. Konsulttien
ammattikunnan tulo on muuttanut sanan käyttöä.
Myös eläköityä-verbin suositus on muuttunut edellisen
sanakirjaversion jälkeen. Sana on elänyt kielenkäytössä jo yli 20
vuotta, ja sille on selvästi ollut tarvetta joissakin yhteyksissä, kun
eläkkeelle jäämisistä nykyisin kirjoitetaan yhä enemmän. Sanaahan
käytetään lähinnä silloin, kun puhutaan asiasta ilmiönä (eläköitymisen
vaikutukset, väestön eläköityminen). Kaikissa yhteyksissä
sille ei ole tarvetta; kukaan tuskin sanookaan vakavissaan normaalissa
puhetilanteessa "Oletko jo eläköitynyt?" tai "Eläköidyn ensi vuonna."
Jotkin uuden sanakirjan normimuutoksista koskevat tapauksia, joista
ei aiemmin ole ollut paremmin-suositusta, mutta niissä on ollut ennen
vain yksi tapa ilmaista asia, ja nyt on tullut rinnalle toinen.
Tällainen on esimerkiksi ilmausten Suomen mestari, Suomen
mestaruus kirjoitustapa: aiemmin on annettu mahdollisuudet
kirjoittaa sanat erikseen tai yhdysmerkillä yhdistettynä, nyt voidaan
kirjoittaa myös pienellä yhteen (suomenmestari, samoin
euroopanmestari). Muita vanhojen ilmausten rinnalle hyväksyttyjä
asuja ovat esimerkiksi klassismi pitemmän klassisismin
pariksi ja yleistynyt sitaattiasu swahili vanhan suomalaistetun
suahilin rinnalle.
Sivun alkuun
Uuden CD-ROM-sanakirjan käyttöliittymä poikkeaa CD-Perussanakirjasta.
Esimerkiksi kaikki hakutoiminnot tapahtuvat nyt yhden ikkunan sisällä,
ja hakutulosten esitystapa on osittain entisestä poikkeava. Hakuja voi
tehdä hakusanoista ja myös kaikkialta sanakirjan tekstistä.
Tekstihauissa voidaan hakea sanan taipuneita muotoja pelkällä
perusmuodolla. Tekstihaun tulokset tulevat näkyviin konkordanssilistana,
jossa hakutulosten järjestystä on mahdollista ryhmitellä eri perustein.
Hauissa voi käyttää yleismerkkejä eli jokerimerkkejä, joiden avulla
voi hakea sanoja esimerkiksi pelkän alkuosan tai loppuosan mukaan tai
täsmähakuina esimerkiksi kaikki viisikirjaimiset h:lla alkavat ja e:hen
päättyvät sanat. Lisäksi sanoja voi hakea tietämättä, kirjoitetaanko ne
yhteen vai erikseen tai onko niissä yhdysmerkki vai ei: väärin
kirjoitetut "niinkuin" ja "jompi kumpi" tuottavat oikeat hakusanat
niin kuin ja jompikumpi ja "taxfree" tuo ruutuun oikean
tax-freen. Sanakirjassa on mahdollista tehdä hakuja myös
yhdistämällä sanoja ns. loogisten operaattoreiden (JA, TAI, ENNEN,
LÄHELLÄ) avulla. Näin voi etsiä esimerkiksi sanontoja.
Jokaiseen sana-artikkeliin liittyy myös tieto sanan taivutuksesta.
Taivutustiedot ovat täydentyneet: uudessa sanakirjassa nominien
taivutusmuotosarjassa annetaan myös monikon nominativi ja verbien
sarjassa potentiaali. Adjektiiveista esitetään lisäksi komparatiivi ja
superlatiivi. Nekään eivät aina ole helppoja edes suomenkielisille:
kiltti-sanan komparatiivi on kiltimpi eikä "kiltempi",
matala-sanan matalampi eikä "matalempi", ja vaikka matala-sanan
superlatiivi on vain matalin, voi tanakka-sanan
superlatiivi olla sekä tanakin että tanakoin.
Tarkemmat ohjelman tarjoamat hakumahdollisuudet selvinnevät parhaiten
itse ohjelmaan tutustumalla. Ohjelmaan sisältyy sähköinen ohje, ja
CD-ROMin pakkauksessa on mukana myös painettu pikaohje.
Varsinainen sanakirja ja Asutusnimihakemisto ovat ohjelmassa kahtena
erikseen valittavana "sanakirjana", koska niiden hakumahdollisuudet ovat
erilaiset ja yleensä tietoa haetaan vain jommastakummasta. Ne voi
kuitenkin halutessaan myös yhdistää siten, että haku kohdistuu yhtä
aikaa molempiin. Kielitoimiston sanakirjaa voi myös käyttää niin sanotun
Pikkusanakirjan kautta: siinä sanakirja on kompaktissa muodossa pienenä
ruutuna, jota voi käyttää esimerkiksi yhdessä tekstinkäsittelyohjelman
kanssa.
Kielitoimiston sanakirja ilmestyy sekä CD-ROM-versiona että Internet-
ja intranet-versiona. Internet-versio kuuluu osana Kielikone Oy:n
MOT-sanakirjastoon. Eri versioiden hakuominaisuudet poikkeavat hieman
toisistaan, mutta itse sanakirjan sisältö on sama kaikissa.
Esittely perustuu Eija-Riitta Grönrosin
artikkeliin Kielitoimiston sanakirja (Kielikello 4/2004).
Katso myös
Sivun alkuun
